Huhtikuun tastingissä jatkettiin syvällistä rypäleteemaa. Vuorossa oli viime vuosina uudelleen maailmalla suosioon noussut Riesling. Riesling on moniulotteinen rypäle aromien puolesta ja siitä valmistetaankin hyvin monen tyyppisiä viinejä. Riesling-viinit kestävät myös kypsytystä, mikä mahdollistaa hienojen vuosikertojen nautiskelun tiettyjen huippuviinien ansiosta.
Figaro Winebistrossa järjestetyssä tilaisuudessa oli mukana 24 jäsentä. Hienon Power-point -esitelmän oli taas kerran tehnyt Heikki Puolakka ja tällä kertaa esityksen piti ansiokkaasti Soile Hiekkasalmi-Linna. Aluksi Soile kertoi riesling-rypäleen ominaisuuksista ja pääasiallisista alueista eri puolilla maailmaa, missä rypälettä viljellään sekä luonnehti kutakin maisteltavaa viiniä. Sen jälkeen maisteltiin.
Ensimmäisenä maisteltiin Chilen Bio-Bio laaksosta lähtöäisin oleva Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling. Tämä kuiva viini todettiin erittäin hyväksi, kivellisten hedelmien ja hiukan petrolin makua sisältäväksi, tyypilliseksi lämpimien maiden rieslingiksi. Suutuntuma on lähes öljymäinen, maussa lisäksi kukkaisuutta ja reilua mineraalisuutta. Kyseessä on hapokas, ryhdikäs viini, joka käypäisesti sopii punalihaisten kalaruokien kyyditsijäksi.
Toisena oli vuorossa Itävallan Niederösterreichin alueelta Kamptalista oleva Steininger, kuiva ja myös hapokas riesling, joka puolestaan on tyypiltään puhdas viileämpien alueiden riesling. Sitruksinen ja kevyen herukkainen maku yhdistettynä napakkaan, jopa mausteisuutta lähentelevään tuoksuun tekee tästä viinistä monen paikalla olleen mielestä myös hyvin käyttökelpoisen ruokaviinin.
Kolmantena maistelimme Alsacen alueen tyyppirypäleestä tehdyn Gisselbrect Riesling Grand Cru Muenchberg, vuosi 2013. Tämä noin 20 euron viini todettiin tuoksultaan lievästi sitrusmaiseksi, kuivaksikin, kuitenkin maultaan hedelmäiseksi, täyteläiseksi ja reheväksi. Lisäksi viinissä on hyvä ja napakka jälkimaku. Kyseessä on harmoninen, laadukas viini ja vastannee hintaansa (19,99 €).
Saksan viinialueiden ensimmäisenä edustajana tastingiin oli valittu Moselin alueen Grans-Fassian Apotheke Riesling GG, vuosi 2011, jota ei löytynyt Alkon kautta ollenkaan. Heikin ja Maijun viinikellari pelasti tilanteen kahden pullon verran. Ryhdikäs, vivahteikas, sokerimäärältään vain 7 g/l oleva viini kannattaakin pitää kellarissaan vähän parempia tilaisuuksia varten. Runsas, pitkä maku toi esiin hapokkuuden, sitruksisen, jopa aprikoosimaisen, mineraalisuuten vivahtavan ja hiukan petrolia sisältävän huippuviinin.
Viidentenä viininä oli Yhdysvaltojen luoteisosasta, Washingtonin osavaltiosta Columpia Valleystä oleva Chateau Ste Michelle Riesling 2011. Huolimatta pohjoisesta kasvu- ja valmistuspaikasta tämä riesling-viini on OFF-DRY (puolimakea). Liekö viileä kasvupaikka vaikuttanut, kun alkoholimäärä on vain keskikorkea 11 %, sokeria kuitenkin jo 18 g/l. Viini puolustaa paikkaansa ainakin amerikkalaisen apple pien kanssa, siis jälkiruokaviini.
Viimeisenä maisteluviininä oli tosimakea, toinen Moselin alueen edustaja, S.A. Prüm Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010, jossa sokeria 110 g/l. Liekö jalohome jo tehnyt rypäleistä lähes rusinoita ennen keräämistä, mutta viinistä oli saatu erittäin hapokas (9,7 g/l), jonka maku oli pitkään suussa tuntuva, sitruunaa, aprikoosia, persikkaa ja miksei myös hunajaa muistuttava sekä hieman petrolinen. Siis vivahteikas.
Yhteisessä, loppua kohden vilkastuneessa keskustelussa todettiin, että kyllä sama rypäle taipuu moneksi kasvupaikan ja -ilmaston sekä -lämpötilan aiheuttamien erojen vuoksi. Yllättävää kuitenkin on, että samat peruspiirteet tuoksussa ja maussa tulevat erilaisissa riesling-viineissä esiin, joissakin voimakkaammin, toisissa vähemmän. Hedelmäisyys, hapokkuus, aromeina petrolimaisuus ja mineraalisuus lienevät tyyppipiirteitä. Uutos- ja sokerimäärien kasvaessa viini muuttuu täysin kuivasta tosimakeaksi.
– Teksti: Mikko Linna –