Syyskauden päätösillallinen 9.12.2016

Vastaa

Syyskausi päätettiin tällä kertaa ravintola Alban herkuilla. Meitä oli paikalla vain valitettavan vähän jäseniä ja avecceja (19), jotka pystyivät osallistumaan. Ajankohta ei ollut otollinen ja päällekkäisiä menoja oli monilla.

 Ilta vietettiin Alban mukavassa kabinetissa, joka oli katettu viihtyisäksi. Saimme viettää yhteisen aterioinnin yhden suuren pöydän ympärillä, mikä takasi mukavan keskusteluilmapiirin kaikille. Aloitimme illan arviomalla ja maistelemalla Valdobbianen perinteikästä Ruggerin Argeo proseccoa. Alban keittiö oli Lotta Hirvasen johdolla suunnitellut meille upean kolmen ruokalajin illallisen.

Illan menu

Inkiväärigraavattua siikaa, verigreippigeeliä, mallasta, napue-mustikkaa ja ruiskaunokki
***
Kevyesti paistettua taimenta, perunapyréetä, ahven-kampasimpukkaterriiniä, kasviksia ja rapuvaahtoa
tai
Alban savupippuripihvi ( sisäfileepihvi, 180g) paistettua selleriä, punajuurta, kuoriperunaa ja savupippurikastiketta
***
Lämmintä suklaakakkua, Pappagallo pistaasijäätelöä, semikuivattuja viinirypäleitä ja pähkinätuille

Viinit

Alkumalja:
* Argeo Prosecco, Ruggeri, Italia
Viinit alkuruoalle:
* Julien Schaal Riesling Nature 2014, Alsace, Organic, Ranska
* Marieta Albariño 2015, Riax Paixas, Espanja
Viinit Pääruoalle:
Taimenelle:
* Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner, 2015, Kamptal, Itävalta
* Gaudium Kerner 2014, Abbazia di Novacella, Alto Adige, Italia
Alban savupippuripihville:
* Finca Resalso 2014, Emilio Moro, Ribeira del Duero, Espanja
* Pudeval Rouge 2014, Jeff Carrel, Languedoc-Rousillon, Ranska
Jälkiruoalle:
* Maury Vintage 2013, Mas Amiel, Languedoc-Roussillon

Annokset olivat todella kauniita ja herkullisia. Maistelimme ja opiskelimme kunkin ruokalajin viinit, niiden tuottajat ja rypäleet ensin. Alkuruoan ja pääruoan kanssa vertasimme aina kahta hiukan erityyppistä viiniä ja niiden sopivuutta ko.ruoan kanssa. Ilta kului mukavasti. Välillä opeteltiin yhteen ääneen vaikeita ranskalaisia ääntämisiä ja välillä selviteltiin mutakakun valmistuksen saloja tai karvasmantelin ominaisuuksia.

– Teksti: Olli Kokkonen –

Marraskuun tasting 21.11.2016

Vastaa

Marraskuun tapaaminen oli 21.11.2016 Figarossa. Sääntömääräinen vaalikokous pidettiin klo 18 alkaen, jonka jälkeen toivotettiin tervetulleiksi ja ”aateloitiin” uusiksi seuran jäseniksi Mikko Osara, Viola ja Mikko Paananen sekä Kirsi ja Kari Liuska. Illan teemana ja maisteltavina olivat Viinilehden Vuoden viinikandidaatit. Mukana oli ennätykselliset 32 osanottajaa.

Esityksen aluksi maistelimme suosittua Glöet-kuohuviiniä, joka on glögimausteilla maustettu. Glöet osoittautui makean äiteläksi, jossa kyllä maistuivat hieman joulumausteet, mutta myös mansikka ja sokeri. Glöet jakoi mielipiteitä eri suuntiin.

Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo ovat jo vuodesta 2004 lähtien joka vuosi valinneet vuoden valko- ja punaviinin Alkon vakiovalikoimasta alle 30 € maksavista viineistä. Juha ja Antti maistelevat vuoden aikana kaikki Alkon vakiovalikoiman viinit ja pisteyttävät ne. Tulokset julkaistaan Viinistä Viiniin kirjassa. Viisi tähteä heidän arvostelussaan saa viini, joka on virheettömästi valmistettu tarhalta pulloon ja jonka hedelmäisyys, tanniinisuus, hapokkuus, alkoholi ja mahdollinen jäännössokeri ovat tasapainossa. Lisäksi viinin tulee ilmentää ko. rypälelajikkeen tai tuotantoalueen ominaispiirteitä. Näistä viiden tähden viineistä perusteellisen maistelun tuloksena he valitsevat vuoden viiniehdokkaat, kolme valkoista ja kolme punaista viiniä. Viinilehden lukijat saavat äänestää näistä oman suosikin, mutta Juha ja Antti valitsevat Vuoden viinin kahdestaan.

Heikki oli taas kerran tehnyt hyvän esityksen Vuoden viiniehdokkaiden valmistajista ja ko. viineistä. Olli piti esityksen ja Heikki oli tietokoneen operaattorina. Kaikki viinit olivat eri maasta eli Chilestä, Uudesta Seelannista, Ranskasta, Italiasta, Espanjasta ja Argentiinasta. Esitykseen ansiosta valmistajan lisäksi saatiin tutustua myös hiukan tarkemmin ko. viinien tuotantoalueisiin.

Maistellut valkoviinit:

  • Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2016
  • Craggy Range Te Muna Road Vineyard Sauvignon Blanc 2013
  • Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchberg 2013

Kaikki olivat ihania, maukkaita ja hapokkaita viinejä. Osanottajien kesken suoritetun äänestyksen perusteella Cono Sur Riesling sai selvästi eniten ääniä.

Maistellut punaviinit:

  • Il Molino di Grace Il Margone 2011
  • Faustino I Gran Reserva 2004
  • Luigi Bosca Cabernet Sauvignon 2013

Osanottajien ylivoimaiseksi suosikiksi nousi Il Marcone di Grace, joka oli meillä myös syyskuun tastingissä kun maistelimme Toscanan viinejä.

Teksti: Olli Kokkonen

Lokakuun tasting 24.10.2016

Vastaa

Lokakuun tasting pidettiin Vanhassa Asemaravintolassa, jonne meitä munskalaisia, nykyisiä, entisiä ja tulevia oli kokoontunut 15 henkilöä. Illan aiheena olivat Itävallan viinit. Osanotto oli vähän vaatimaton ja täytyykin todeta, että poissaolleet eivät tienneet mitä menettivät!

Illan maisteluviinit oli valinnut Mika Huovinen Tampereen Viinitukusta yhdessä Asemaravintolan omistajan Walter Frühwirthin kanssa. Mika esitti kokonaiskatsauksen Itävallan viinituotannosta eri alueilla. Itävallan viinien maine on viime vuosina noussut korkealle ja joidenkin tuottajien glykoliseikkailu vuonna 1985 aiheutti sen, että Itävallan viinilaki on ehkä maailman tiukin tällä hetkellä. Historia viinintuotannossa ulottuu todella kauas: jo n. 400 vuoteen ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaisten valtakauden aikana n. 9 eaa:sta alkaen  viininviljely vakiintui muutaman vuosisadan aikana. Itävallan neljä tuotantoaluetta Niederösterreich, Burgenland, Steiermark ja Wien käsittävät kaikkiaan n. 50 000 ha viinitarhoja.

Seuraavassa esitellään illan viinit ja niiden tuottajat.

Illan aikana maistellut viinit

Illan aikana maistellut viinit

  • Ensimmäinen viini oli Itävallan tunnetuimmasta rypäleestä Grüner Veltlineristä Sepp Moserin valmistama intensiivinen ja hedelmäinen, raikas valkoviini.
  • Toiseksi maistelimme Morillon (Chardonnay) -rypäleestä Werlichin viinitilan valmistamaa Morillon vom Opok 2011. Eksoottisen hedelmäistä ja aromikasta valkoviiniä on käytetty ja kypsytetty 2 vuotta suurissa tammitynnyreissä, joten viinissä oli runsaasti moniulotteisuutta.
  • Kolmas viini oli Wienin alueelta ns. Gemische Sats -sekoiteviini Satellit Stammersdorfer, joka on Grüner Veltliner, Riesling, Sauvignon Blanc ja Chardonnay -rypäleistä yhdessä valmistettu valkoviini. Viini on nuoren Jutta Ambrositschin valmistama biodynaaminen viini kuten edellisetkin. Viinissä maistuvat hunaja, trooppiset hedelmät ja yrtit.
  • Neljäs viini oli 100 % Blauer Portugieser punaviini, Frischling 2015.  Se on Wachaun alueelta pienen Sichert Donnabaumin viinitilan marjaisen hedelmäinen viini.
  • Viides viini oli 100 % Blauer Zweigelt punaviini. Sepp Moserin Blauer Zweigelt on syvän tumma, lähes musta, voimakas, samettinen melko voimakkaan marjainen viini.
  • Kuudes viini oli makea Beerenauslese Exquisit. Käsin poimituista jalohomeen rutistamista rypäleistä tehty nektari oli makean persikkainen ja trooppisen hedelmäinen.
Näitä herkullisia viinejä maisteltiin yhdessä monipuolisen saaristolaispöydän antimien kanssa. Pöydästä löytyi runsaasti erilaisia liha- ja kalavalmisteita sekä kasviksia. Saimme todella monipuoisesti kokeilla rohkeasti erilaisia viinejä maukkaiden ruokien kanssa. Antoisa kokemus kokonaisuudessaan!
–Teksti: Olli Kokkonen –

Syyskuun tasting 19.9.2016

Vastaa

Syyskauden 2016 aloitimme pitkän kesätauon jälkeen Figaron Winebistrossa 19.9.2016. Teema oli perinteisesti syksyn viinimatkan kohde eli Toscanan viinit ja maisemat. Mukana oli 25 jäsentä, joista valtaosa juuri parin viikon päästä alkavalle viinimatkalle lähtijöitä.
Toivotimme uuden jäsenen, Mikko Osaran, tervetulleeksi joukkoomme.

Heikki oli kesän kuluessa ehtinyt tehdä perusteellisen esityksen Toscanan viininvalmistuksen historiasta, viinialueista, viljeltävistä rypäleistä, viinityyleistä ja laatuluokituksista ym. Ihastelimme esityksessä mukana olleita maisemia ja nautiskelimme erittäin upeita viinejä.

Emme valitettavasti onnistuneet saamaan alkuun valkoviiniksi Vernaccia di San Gimignanoa, vaikka lähellä se oli. Kyseinen viini oli aikanaan Toscanan ensimmäinen DOC-viini Chiantin. Nyt DOC-alueita Toscanassa on 42 ja myös korkeamman DOCG-luokan alueita on 11.

Aloitimme illan sitten Villa Antinorin Biancolla, joka on sekoitus paikallista Trebbianoa, Malvasia ja kansainvälistä Cardonnay ja Pinot Biancoa. Tätä nautiskelimme alkujanoon samalla kun Olli kävi Heikin esitystä läpi.

Loput illan viinit olivatkin sitten punaisia, joista ensimmäinen oli Ruffino Chianti Superiore. Viini on huoleton mutta herkullinen arkiviini, joka on Alkossa myynnissä uudestaan lanseeratussa Fiasco-pullossa (1 litran plo). Hedelmäinen ja marjaisa viini on sopiva kumppani kevyempien ruokien seuraan.

Toinen esimerkki olikin jo tuhdimmpi viini, joka edusti uutta Chianti Classico Gran Selezione -luokkaa. Tämän luokituksen viini valmistetaan tiukennetun kontrollin alla ja siinä ei nykyisin enää saa käyttää valkoisia rypäleitä lainkaan. Viini oli Il Molino di Grace il Marcone 2010. Jo melko hyvin kehittyneessä tumman rubiininpunaisessa viinissä maistuivat yrtit ja hapankirsikka sekä kuivatut hedelmät. Tämä oli illan toiseksi suosituin viini.

Kolmas punaviini oli Villa Antinorin Rosso, joka on Sangiovesen, Cagernet Sauvignonin, Merlotin ja Syrahin sekoitus eli jonkinlainen Supertoscanalaisen pikkuveli.  Se on keskitäyteläinen mehevän marjainen viini, jossa myös maistuivat hapankirsikka, yrtit ja vähän savukin.

Neljäs punaviini oli taas IGT-luokiteltu Cabreo Il Borgo. Vuosikerta oli valitettavan nuori 2013 eikä viini ollut kehittynyt vielä. Tuhdissa viinissä maistui karhunvatukka ja mustaherukka ja siinä oli soraisuutta ja paahteisuutta. Potentiaalinen viini, joka ei nyt päässyt edukseen. Kolme vuotta sitten maistelemamme vastaavan viinin vuosikertaa 2005, joka oli silloin herkullinen ja tasapäisesti kamppaili Tignanellon kanssa illan suosituimmasta viinistä.

Viides punaviini oli Caprili Brunello di Montalcino, joka on valmistettu sangiovese rosso -kloonista . Vuosikerta 2011 oli tietenkin myös vielä turhan aikainen tämän viinin nautiskeluun, mutta silti se oli herkullinen. Tuoksussa oli kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta ja mausteisuutta, ja maussa myös viikunaa ja tervaa. Rustiikkinen jälkivaikutelma ihastutti monia. Tämä olikin ylivoimaisesti illan suosituin viini.

Lopuksi kävimme vielä läpi Toscanan viinimatkan ohjelmaa ja vierailukohteita.

Teksti: Olli Kokkonen

Kevätkauden päätösillallinen 27.5.2016

Vastaa

Kevätkauden päätöstä vietimme Korpilassa Päijänteen rannalla 27.5.2016. Kaunis kevätsää suosi meitä ja Päijänteen upeat maisemat näkyivät hienosti rakennuksen uusittujen ikkunoiden ja siistityn rantapuuston ansiosta.

Aloitimme tilaisuuden nautiskellen uusiseelantilaista Lindauer Rose -kuohuviiniä ja makoisia savukalamousse-leipäsiä. Jari Vähäpesola toivotti meidät tervetulleeksi uusittuun Korpilaan.

Alkuruokana meille tarjottiin kaunis Eggs Benedict -annos ja parsaa lautasella. Parsa oli saanut kaverikseen myös karamellisoitua pekonia. Alkuruoan kanssa saimme maistella kahdeksaa erilaista riesling-viiniä ympäri maailmaa. Vertailussa olivat huhtikuun tastingissä mukana olleet viinit:

  • Cono Sur Block 23 Chilestä
  • Steininger Itävallasta
  • Gisselbrecht Alsacesta
  • Chateau Ste Michelle Kaliforniasta
  • Mayu Riesling Chilen uusimmalta pohjoiselta viinialueelta Elqui laaksosta
  • Spy Valley Uudesta-Seelannista ja
  • Deep Root Saksasta.

Kaikki pääsivät näin kerralla etsimään suosikkiaan näistä erittäin hedelmäisistä rieslingeistä ja hyvin ne maistuikin.

Pääruokana saimme ulkogrillistä naudan kuvepihvejä, kypsää possua, parsaa ja perunoita sekä noutopöydästä monet lisukkeet. Santsikierroksen kera nälkä siirtyi naapurin puolelle. Pääruoan kanssa vertailimme kahta hyvin erilaista viiniä eli Bordeaux Blend Mount Hermon Galileasta ja Norton Barrel Malbec Argentiinasta. Malbec taisi saada hiukan enemmän kehuja kuin Bordeaux Blend. Molemmilla oli omat kannattajansa ja maisemallakin näytti olevan vaikutusta, kun pöydässä järvinäköalan puoleiset pitivät Malbecista kun taas toisella puolella istuvat pitivät enemmistönä Bordeaux Blendistä.

Jälkiruokana saimme tuoreita marjoja ja suklaakakkua sabayon-kastikkeen kera. Jälkiruoan kanssa nautimme huhtikuun tastingissä mukana ollutta Brüm Wehlener Sonnenuhr Spätlleseä ja Gancia Asti Dolce kuohuviiniä.

Hienon illan jälkeen bussi toi meidät takaisin kaupunkiin ja toivottelimme toisillemme hyvää kesää.

-Teksti: Olli Kokkonen-

Huhtikuun tasting 18.4.2016

Vastaa

Huhtikuun tastingissä jatkettiin syvällistä rypäleteemaa. Vuorossa oli viime vuosina uudelleen maailmalla suosioon noussut Riesling. Riesling on moniulotteinen rypäle aromien puolesta ja siitä valmistetaankin hyvin monen tyyppisiä viinejä. Riesling-viinit kestävät myös kypsytystä, mikä mahdollistaa hienojen vuosikertojen nautiskelun tiettyjen huippuviinien ansiosta.

Figaro Winebistrossa järjestetyssä tilaisuudessa oli mukana 24 jäsentä. Hienon Power-point -esitelmän oli taas kerran tehnyt Heikki Puolakka ja tällä kertaa esityksen piti ansiokkaasti Soile Hiekkasalmi-Linna. Aluksi Soile kertoi riesling-rypäleen ominaisuuksista ja pääasiallisista alueista eri puolilla maailmaa, missä rypälettä viljellään sekä luonnehti kutakin maisteltavaa viiniä. Sen jälkeen maisteltiin.

Ensimmäisenä maisteltiin Chilen Bio-Bio laaksosta lähtöäisin oleva Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling. Tämä kuiva viini todettiin erittäin hyväksi, kivellisten hedelmien ja hiukan petrolin makua sisältäväksi, tyypilliseksi lämpimien maiden rieslingiksi. Suutuntuma on lähes öljymäinen, maussa lisäksi kukkaisuutta ja reilua mineraalisuutta. Kyseessä on hapokas, ryhdikäs viini, joka käypäisesti sopii punalihaisten kalaruokien kyyditsijäksi.

Toisena oli vuorossa Itävallan Niederösterreichin alueelta Kamptalista oleva Steininger, kuiva ja myös hapokas riesling, joka puolestaan on tyypiltään puhdas viileämpien alueiden riesling. Sitruksinen ja kevyen herukkainen maku yhdistettynä napakkaan, jopa mausteisuutta lähentelevään tuoksuun tekee tästä viinistä monen paikalla olleen mielestä myös hyvin käyttökelpoisen ruokaviinin.

Kolmantena maistelimme Alsacen alueen tyyppirypäleestä tehdyn Gisselbrect Riesling Grand Cru Muenchberg, vuosi 2013. Tämä noin 20 euron viini todettiin tuoksultaan lievästi sitrusmaiseksi, kuivaksikin, kuitenkin maultaan hedelmäiseksi, täyteläiseksi ja reheväksi. Lisäksi viinissä on hyvä ja napakka jälkimaku. Kyseessä on harmoninen, laadukas viini ja vastannee hintaansa (19,99 €).

Saksan viinialueiden ensimmäisenä edustajana tastingiin oli valittu Moselin alueen Grans-Fassian Apotheke Riesling GG, vuosi 2011, jota ei löytynyt Alkon kautta ollenkaan. Heikin ja Maijun viinikellari pelasti tilanteen kahden pullon verran. Ryhdikäs, vivahteikas, sokerimäärältään vain 7 g/l oleva viini kannattaakin pitää kellarissaan vähän parempia tilaisuuksia varten. Runsas, pitkä maku toi esiin hapokkuuden, sitruksisen, jopa aprikoosimaisen, mineraalisuuten vivahtavan ja hiukan petrolia sisältävän huippuviinin.

Viidentenä viininä oli Yhdysvaltojen luoteisosasta, Washingtonin osavaltiosta Columpia Valleystä oleva Chateau Ste Michelle Riesling 2011. Huolimatta pohjoisesta kasvu- ja valmistuspaikasta tämä riesling-viini on OFF-DRY (puolimakea). Liekö viileä kasvupaikka vaikuttanut, kun alkoholimäärä on vain keskikorkea 11 %, sokeria kuitenkin jo 18 g/l. Viini puolustaa paikkaansa ainakin amerikkalaisen apple pien kanssa, siis jälkiruokaviini.

Viimeisenä maisteluviininä oli tosimakea, toinen Moselin alueen edustaja, S.A. Prüm Sonnenuhr Riesling Spätlese 2010, jossa sokeria 110 g/l. Liekö jalohome jo tehnyt rypäleistä lähes rusinoita ennen keräämistä, mutta viinistä oli saatu erittäin hapokas (9,7 g/l), jonka maku oli pitkään suussa tuntuva, sitruunaa, aprikoosia, persikkaa ja miksei myös hunajaa muistuttava sekä hieman petrolinen. Siis vivahteikas.

Yhteisessä, loppua kohden vilkastuneessa keskustelussa todettiin, että kyllä sama rypäle taipuu moneksi kasvupaikan ja -ilmaston sekä -lämpötilan aiheuttamien erojen vuoksi. Yllättävää kuitenkin on, että samat peruspiirteet tuoksussa ja maussa tulevat erilaisissa riesling-viineissä esiin, joissakin voimakkaammin, toisissa vähemmän. Hedelmäisyys, hapokkuus, aromeina petrolimaisuus ja mineraalisuus lienevät tyyppipiirteitä. Uutos- ja sokerimäärien kasvaessa viini muuttuu täysin kuivasta tosimakeaksi.

– Teksti: Mikko Linna –

Maaliskuun tasting 17.3.2016

Vastaa

Maaliskuun tastingin aiheena olivat valkoviinit. Viinit maisteltiin sokkona. Aimo Rissanen oli valinnut viinit Alkon valikoimista. Maisteltavana oli kuusi kuivaa valkoviiniä eri puolilta maailmaa. Tällä kertaa oli mukana samoista rypäleistä (sauvignon blanc ja chardonnay) perinteiset ranskalaiset viinit ja Uuden Maailman uusseelantilaiset versiot.

Jälleen kerran huomattiin, että perusrypäleidenkin tunnistaminen sokkona on haasteellista harjaantuneellekin viininystävälle. Keskustelimme ilmaston ja maaperän vaikutuksesta samoista rypälelajikkeista tehtyjen viinien aromi- ja makumaailmaan. Toki viininvalmistaja vaikuttaa myös oleellisesti viininsä lopputulokseen.

Maistelun jälkeen Aimo Rissanen esitteli viinit Alkon ja Viinilehden arvioiden perusteella. Kaikki viinit olivat laadukkaita. Eteläafrikkalainen DeMorgenzen Reserve Chenin Blanc jakoi ehkä eniten mielipiteitä. Viinin voimakas tammisuus ei ollut kaikkien mieleen.

Sokkomaistelu koettiin mielenkiintoiseksi ja kehittäväksi tavaksi opetella tunnistamaan eri rypäleiden ja eri alueiden erityispiirteitä.

-Aimo Rissanen-

Helmikuun tasting: ruoka ja viini -ilta 18.2.2016

Vastaa

Tämän vuoden ruoka ja viini -tilaisuus järjestettiin 18.2.2016 Kristillisen koulun kotitalousluokassa. Mukana oli 15 jäsentä, joista 11 osallistui myös yhteisen illallisen valmistamiseen. Valmistimme kolmen ruokalajin menun keittiömestari Leena Pölkin johdattelemana. Leena oli myös suunnitellut menun, jossa pääruoan raaka-aineeksi oli sovittu karitsa.

Menu

Briejuustokeittoa savulammastwistillä, siemenleipää
***
Karitsaa à la Bourguignonne (pinot noir punaviiniä, valkosipulia, yrttejä, possun savukylkeä/pekonia, sipulia…)
Paahdettua karitsan ulkoseläkettä, rosmariini-perunakakkua, juuresmosaiikki, tummaa kahvikastiketta ja kermaista kanttarellimuhennosta
***
Crème brûlee ja pikantisti marinoituja marjoja (mustapippuri, appelsiini, basilika…)

Alkuruoan viiniksi Olli oli valinnut chileläisen Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc -valkoviinin ja Nobletza Medium Dry -sherryn. Leydan Lot 4 on erittäin hapokas ja herkullinen viini, jonka makumaailma osui hyvin valkohomejuustokeiton kanssa ja runsas hapokkuus tuntui hyvältä. Toisenlaisen ruoan kanssa näin reilu hapokkuus voi olla jopa haasteellinen. Sherry ei saanut yhtä varauksetonta kannatusta kuin Sauvignon Blanc -viini, vaikkakin se on perinteinen keiton yhteydessä käytetty juoma.

Pääruoan kanssa maisteltiin neljää eri punaviiniä :

  • Rosemount Shiraz
  • Nugan Estate Durif
  • Tiempo Briego
  • Gigondas L´Hallali Grande Reserve

Mielipiteet kunkin viinin sopivuudesta pääruoan kanssa erosivat kahden pöydän kesken. Toisessa pöydässä Shiraz tuntui olevan suosituin, kun taas toisessa pöydässä rhônelainen L´Hallali Grande Reserve, jossa päärypäle on grenache. Durif-rypäleestä tehty australialainen viini oli kaikkien mielestä todella herkullinen, mutta ei ihan istunut ruoan tyyliin. Myöskään Tiempo Briego Ribeira del Duerosta rotevuudestaan huolimatta ei oikein istunut herkullisiin ruoan kypsiin ja kermaisiin makuihin. Tiempo Briego on ehkä sopivampi voimakkaamman ja paistetun lihan kyytipoikana kuin herkän karitsan kanssa.

Jälkiruoka oli todella herkullinen Crème brûlee ihanien marinoitujen marjojen kera. Viininä oli Torresin Muscat Oro, joka pärjäsi ihan hyvin.

-Olli Kokkonen-

 

Tammikuun tasting 18.1.2016

Vastaa

Vuosi aloitettiin Figaron viinibistrossa 18.1.2016 punaviiniharjoituksella. Mukana oli 28 jäsentä.

Aluksi maistelimme sokkona kuutta eri rypälelajikkeesta valmistettua laadukasta punaviiniä, jotka Aimo Rissanen oli valinnut. Viinit olivat eri puolilta viinimaailmaa. Tavoitteena oli tunnistaa rypäle, valmistusmaa ja pääalue. Harjoitus vastasi 2-tason käytännön kokeen vaatimusta.

Tunnistaminen osoittautui haasteelliseksi, vaikka kaikki rypälelajikkeet, joista vìinit oli tehty, olivat entuudestaan meille tuttuja. Maan ja alueen tunnistaminen oli vielä vaikeampaa kuin rypälelajikkeen tunnistaminen. Jotkut tunnistivat rypälelajikkeen oikein ja Malbecin kohdalla Argentiina ja Mendoza oli luonteva maa ja alue tietää. Pinot Noir -rypäle oli selkeästi helpoin tunnistettava.

Sokkomaistelun jälkeen Aimo esitteli meille viinit Alkon ja Viinistä viiniin -teoksen arvionteihin perustuen. Samalla keskustelimme henkevästi ko.viineistä ja yritimme udella oikein tunnistaneilta heidän kriteereitään siitä, mistä he tunnistavat ko. rypäleen.

– Olli Kokkonen –