Huhtikuun tasting pidettiin 29.4.2019 Figaro Winebistrossa, jossa meitä oli taas koolla mukavasti 28 henkilöä. Teemana oli kesää odotellessa rosee-viinit.
Alkoon saapuu kesäkaudeksi runsaasti roseeviinejä pysyvän valikoiman lisäksi. Tänä keväänä Alkon verkkokaupassa oli reilusti yli 200 erilaista roseeviiniä eri viinimaista.
Edelleen Ranska on johtava roseeviinien kuluttaja ja myös tuottaja. Ranskassa roseeviinit ovat suosiossa varsinkin Etelä-Ranskan eri viinialueilla. Nykyiset roseeviinit ovat hyviä ja monipuolisisa ruokaviinejä ja suurin osa viineistä on kuivia. Roseeviinien nautinnollisuuuden varmistamiseksi oleellista on muistaa tarjoilla viinit hyvin jäähdytettyinä +8…..11 C asteeseen.
Illan kuluessa käytiin läpi roseeviinien maailmanlaajuista kulutusta, historiaa ja valmistusta. Roseeviinit saavat käydä alhaisessa lämpötilassa ( +12-22 C) kuten valkoviinit, jotta ne säilyttävät hedelmäisyyden. Kuorikontakti käymisen alussa on lyhyt ja sen pituudesta riippuu viinin värin voimakkuus ja kuorista irtoavat ominaisuudet.
Maisteltiin seuraavat viinit:
Roche Lacroix Provence Rosé, Leth Zweigelt Rose ja Turina Riviera Garda Chiaretto jäivät suosiosta äänestettäessä jälkijoukkoon, vaikka kustakin viinistä kyllä löydettiin hienoja ja mielenkiintoisia ominaisuuksia. That´s Neiss Pinot Noir Rose oli kolmanneksi suosituin hieno rosee. Suosituimmat viinit näistä maistelluista olivat Mud House Sauvignon Blanc Rosé ja E.Guigal Tavel Rosé, jotka ovat aivan eri tyylisiä keskenään. Sauvignon Blanc -roseet ovat Uuden Seelannin uutuuksia ja viehättävät rehevällä aromaattisuudellaan, kun taas Tavel Rosee on perinteinen Etelä-Rhonen klassikko.
Roseeviinit ovat kasvattaneet vuosi vuodelta suosiota myös Suomessa ja tämä tasting avasi mukavasti näköaloja monipuoliseen aromimaailmaan.
Teksti: Olli Kokkonen.
Illan teemana olivat äyriäisruoat, joiden kanssa maisteltiin sekä kuohu- että valkoviinejä. Pääkokkina toimi Leena Pölkki. Iltapäivän aikana valmistettiin erilaisia ja uudenlaisia äyriäisruokia. Osa munskalaisista osallistui ruokien valmistukseen mutta osa tuli nauttimaan vasta myöhemmin ruokailusta ja viinitastingista. Tilaisuus toteutettiin Norssin keittiössä.
Menu koostui seuraavista ruokalajeista:
Helmikuun tasting-teemanamme oli Etelä-Afrikan Chenin blanc ja Pinotage. Illan alustuksen piti Helena Rantasuo.
Etelä-Afrikan tuotantoa ovat dominoineet nuorena nautittavat viinit: niistä noin 20% on Chenin blanc-rypälettä, jota myös kutsutaan Steen-nimellä. Nykyään yhä enemmän kuitenkin panostetaan Bordeaux-tyyppisiin viineihin (Cabernet Sauvignon ja Merlot). Cinsault-lajiketta on myös runsaasti, mutta Etelä-Afrikan oma rypäle on Pinot Noirin ja Cinsault’n risteytys Pinotage – täyteläinen, mausteinen, marjainen, kuminen.
Chenin blanc viihtyy viileässä ja lauhkeassa ilmastossa, ja siinä on usein runsaskin hapokkuus. Chenin blanc’sta valmistetaan sekä kuivia, puolikuivia että makeita viinejä. Siitä löytyy sitruunaa, omenaa, ananasta ja muita trooppisia hedelmiä, mutta myös muita aromeja, kuten pähkinää.
Pinotage on syvän värinen, täyteläinen, ja sisältää runsaasti alkoholia. Siitä löytyy paahdettuja hedelmiä, makeita mausteita, mutta siitä voi aistia myös pihkaa ja tervaa. Tämä Pinot noirin ja Cinsault’n risteytys (v.1925) sopii nimenomaan Etelä-Afrikan oloihin. Rypäleet ovat melko pieniä ja sokeripitoisia: nuorista köynnöksistä saadaan kevyitä, vanhoista tiiviitä viinejä.
Etelä-Afrikan viinialueista tärkein ja laadukkain on Stellenbosch, jossa viljellään Pinotageja ja kansainvälisiä lajikkeita. Coastal Regionin vanhin alue on Constantia, joka tuottaa aromaattisia Sauvignon blanc-lajikkeita.
Teksti: Auli Poutanen.
Vuoden 2019 tastingit käynnistimme , jossa Helena Rantasuo johdatteli teemaan Chilen ja Argentiinan Carmenere- ja Malbec-viinit.
Chile: n. 327 chileläistä viiniä, joista 190 punaviiniä ja 107 valkoviiniä, joitakin rosee- ja kuohuviinejä (Vuoden 1999 Viinistä Viiniin –kirjassa 17 punaviiniä ja 16 valkoviiniä)
Argentiina: n. 150 argentiinalaista viiniä, joista 118 punaviiniä, 27 valkoviiniä ja joitakin rosee- ja kuohuviinejä (Vuoden 1999 Viinistä Viiniin –kirjassa 14 punaviiniä, 3 valkoviiniä)
Espanjalaiset ja portugalilaiset valloittajat ja lähetyssaarnaajat istuttivat viiniköynnöksiä valloittaessaan uusia maita jo n. 1400 -luvun lopulla. Nykyisen viinin viljelyn käynnistymiseen 1900 -luvun alussa on vaikuttanut kaksi tekijää: Espanjan imperiumin romahtaminen ja sosiaalisen epävakauden ajat Euroopassa; nämä tapahtumat johtivat muuttovirtaan. Portugalilaiset, espanjalaiset ja italialaiset uudisasukkaat asettuivat 1800-1900 taitteessa Etelä-Amerikkaan, viiniköynnökset mukanaan. Varsinainen viiniviljely alkoi.
Neljä pääaluetta: Coquimbo Region, Aconcagua Region, Central Valley, Southern Region. Lisäksi useita ala-alueita. Viiniköynnökset tuotiin Euroopasta ennen Phylloxera –epidemiaa – köynnökset ovat ”terveimpiä” koko viinimaailmassa.
Aromien luonne: tummat marjat, pippuria, karhunvatukka, punapippuri. Ikääntyessä kasvimaisuutta, nahkaa. Carmenère vaatii lämpimän kasvupaikan, kypsyy myöhään ja on erittäin syvän värinen, sinisen musteen sävyjä
Listán Prieto on kestävä, hyvin tummakuorinen lajike (Prieto=tumma). Se on kotoisin Espanjan Castilla-La Manchan alueelta. Listán -nimen etymologia tuntematon. Se kulkeutui n. 1540 lähetyssaarnaajien mukana Meksikoon Mission –nimisenä. Pais oli tärkeä rypäle Chilessä kunnes kv-lajikkeet rantautuivat ja sivuuttivat sen. Nyt modernilla tekniikalla saadaan punaisten marjojen aromisia, iän myötä silkkisiä punaviinejä.
Tuotanto on keskittynyt Mendozaan (yli 75 % tuotannosta) ja San Juaniin. Vain Mendozassa viineillä on luokitus: viisi aluetta ja useita alaryhmityksiä, parhaat viinit ovat Malbec’eja: tuhteja, mausteisia, tummia. San Juan, jossa vallitsee kuumempi ilmasto, on toiseksi tärkein (15 % tuotannosta). Shiraz menestyy siellä myös.
Muita viinialueita ovat Salta ja Cafayette pohjoisessa, joissa on maailman korkeimmat kaupalliset viinitarhat (1700 – 3000 m), sieltä saadaan aromaattisia Torrontés-valkoviinejä. Eteläisin alue Rio Negro tuottaa Malbeceja, mutta myös valkoviinejä. Neuquen on uusin alue: ensimmäiset viinit v. 2003, Pinot Noir ja Malbec.
Rypälelajikkeet
Tärkeimmät tumma Malbec ja vaalea Torrontés. Malbec tuottaa täyteläisiä, tummien marjojen aromisia punaviinejä; Torrontés kuivia ja aromaattisia valkoviinejä. Muita lajikkeita ovat Bonarda, Barbera ja Sangiovese (Italiasta), Tempranillo (Espanjasta), Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah, Cabernet Franc, Chardonnay ja Viognier
Tuotiin Bordeaux’sta v. 1850. Se tuottaa eri tyylisiä viinejä eri ilmastoissa: alempien rinteiden Malbecit täyteläisempiä, korkeimmilta rinteiltä hieman elegantimpia, raikkaita ja jopa kukkaisia aromeja vivahtavia viinejä. Euroopassa Malbecilla on synonyymeja: Alsacessa Auxerrois, Bordeaux’ssa Cot tai Pressac. Sitä viljellään mm. Etelä-Ranskan Cahors’issa. Hyvin tummia viinejä. Malbec on altis homeelle (mal=huono) ja hallanarka, mutta sopii hyvin tammikypsytykseen.
Aromien luonne: tummat marjat, makeat mausteet (karhunvatukka, luumu, neilikka, pippuri). Malbec ikääntyy hyvin. Ikääntyessä niistä löytyy nahkaa, suklaata.
Aromaattinen, keskitäyteläinen. Siinä on kohtalainen hapokkuus ja runsaasti alkoholia. Aromien luonne: kukkainen/hedelmäinen, parfyymi, rypäle, persikka
Miguel Torres aloitti viinien valmistuksen Chilessä vuonna 1979. Hän oli ensimmäinen Chileen sijoittanut eurooppalainen tuottaja ja toi mukanaan modernin viininvalmistuksen menetelmät. Tänä päivänä Torresin talo Curicossa tunnetaan erityisesti eettisen kaupan projekteistaan.
Miguel Torres Chilen suurin tuoteperhe Santa Digna onkin saanut eettisen kaupan Fair For Life- sertifikaatin. Torres on myös vahvasti osallistunut muun muassa paikallisen Pais-lajikkeen elvyttämiseen ja laadun parantamiseen.
Teksti: Auli Poutanen.
Vuoden viimeinen tasting pidettiin poikkeuksellisesti joulukuussa, koska marraskuussa oli viiniseuramme 20-vuotisjuhlat. Maanantaina 10.12.2018 kokoonnuttiin Osuuspankin kokoustilaan klo 18:00 runsaslukuisella 30 henkilön joukolla. Aluksi jaettiin Alisalle 1. tason kurssisuorituksesta pinssi ja muutamille nauhat 5 v. ja 10 v. jäsenyyksistä.
Ensimmäiseksi nautittiin Codorniu Cuvee Barcelona Brut Cavaa ja siirryttiin iIlan teemaan, joka oli Merlot-rypäle ja siitä valmistetut viinit eri puolilta maailmaa. Merlot on sikäli mielenkiintoinen rypäle, että se on maailman toiseksi viljellyin Cabernet Sauvignonin jälkeen ja siitä tehdään maailman kalleimmat ja arvostetuimmat viinit. Alun perin Ranskan Bordeaux’sta kotoisin oleva rypäle on levinnyt ympäri maapalloa niin että tuskin on merkittävää viinialuetta missä sitä ei viljeltäisi. Merlot-viinit esiintyvät usein sekoituksissa antamassa pehmeyttä ja aromeja tiukemmille rypäleille kuten esim. Bordeaux’ssa Cabernet Sauvignonin kanssa.
Kuitenkin kuuluisimmat ja arvostetuimmat Merlot-viinit tulevat Pomerolin alueelta Ranskan Libournais’in kunnan alueelta. Erikoista Pomerolin maaperässä on ns. sininen savi pintakerroksissa. Tämän sinisen saven muodostamien negatiivisesti varautuneiden hiukkasten ansiosta maassa tapahtuu magnesium- ja calsium-ionien vaihtoa ja reaktioiden seurauksena maaperään syntyy CaCO3- ja MgCO3 -yhdisteitä ravinnoksi viiniköynnöksille. Maaperä on hedelmäistä ja rypäleisiin kehittyy runsaammin aromeja. Em. ansiosta ja huolellisen käsityön tuloksena esim Château Petrus ja Le Pin Merlot-viinit ovat arvostettuja ja kalliita. Château Petrus viinitarhan arvo on n. 85,5 milj. €/ ha.
Emme kuitenkaan saaneet Petrus-viiniä mutta aluksi maistelimme kuitenkin Pomerolin alueelta Château Grange-Neuve/ Gros&Fils Merlot -viiniä vuodelta 2014. Ryhdikäs ja monipuolinen, pehmeä viini hyväili suuta pitkään. Tuoksussa ja maussa maistuivat tyyypilliset kirsikan ja luumun multaiset aromit.
Toinenkin viini oli Saint-Èmilionin alueelta myös puhdas Merlot-viini Château Tour Peyronneau Grand Cru 2016. Hyvin samanlainen makumaailma kuin edellisessä, mutta ei ihan niin pehmeä ja jälkimaku selvästi lyhyempi.
Uuden maailman Merlot-viineistä ensimmäisenä maisteltiin Coppola Diamond Collection Merlot 2015 Kaliforniasta. Viini oli hillomaisen makea, pehmeä ja suorastaan lakritsamaisen täyteläistä. Runsas makumaailma ja silkin pehmeät tanniinit helposti hurmaavat nautiskelijan. Tutustuttiin myös Coppolan viinitilan suomalaisiin juuriin eli siihen, kun Gustav Niebaum aikoinaan hankki Inglenookin tilan itselleen. Nyt maisteltu viini oli tosin kotoisin Coppolan Geyservillen tilalta.
Seuraavaksi maisteltiin Merlot-viiniä Etelä-Afrikasta Stellenboschin alueelta. Muratie viinitila on perustettu jo 1685 ja tilalla noudatetaan luonnonmukaista kestävän kehityksen viljelyä. Maisteltu viini Muratie Alberta Annemarie Merlot 2015 oli hyvin runsas, hillomaisen makea ja pehmeä. Tällainen viini sopii erinomaisesti jopa mausteisten ruokien seuraan.
Sitten maistelttiin Wakefield Merlot 2017 Australiasta. Viini on Taylorsin valmistama ja tulee Clare Valleyn alueelta melko lämpöiseltä alueelta. Viini oli nuorekas, runsas ja hillomaisen makea kuten kaksi edeltävääkin. Viinissä oli havaittavissa myös paahteisuutta ja mausteisuutta. Myös Taylorsin tarhoilla arvostetaan rypäleiden hyvinvointia ja kestävää viljelytekniikkaa.
Viimeisenä maisteltiin Chileläistä Concha Y Toron Marques de Casa Concha Merlot 2015. Laadukas viini Rapel-laaksosta. Viini oli myös runsas, mausteinen ja tamminen ja hillomainen kuten muutkin uuden maailman Merlot-viinit, joita tänään maisteltiin.
Viinit pääsivät myös vertailuun erilaisten juustojen kanssa, joita nautiskeltiin seuraavaksi. Melko selkeästi ryhdikkäät Bordeaux-viinit tuntuivat hienoilta juustojen kanssa. Ehkä nämä uuden maailman hillomaiset ja kosiskelevat viinit sopivat seurusteluun ja mausteisten ja kasvispitoisten ruokien kumppaneiksi. Se jätettiin sitten testattavaksi kunkin oman harkinnan ja kiinnostuksen varaan.
Vuosi 2018 päätettiin iloisina ja tyytyväisinä.Viiniseura Jyväskylän Munskänkarna ry:n puheenjohtajuus siirtyi Aulille ja sihteerin tehtävät Alisalle. Minun puolestani kiitokset mielenkiintoisista vuosista.
Teksti: Olli Kokkonen
Jyväskylän Munskänkarna juhli 20-vuotistaivaltaan 9.11.2018 Vanhalla Fredalla. Nelisenkymmentä jäsentä ja perustajajäsentä oli mukana muistelemassa menneiden vuosien ja vuosikymmenten hauskoja tapahtumia, antoisia koulutuksia ja unohtumattomia viinimatkoja. Mukana juhlassa oli myös Suomen Munskänkarnan uusi puheenjohtaja, entinen jäsenemme Samuli Jalkanen.
Juhlassa nautimme erinomaisesta ateriasta ja viineistä:
Yhdistys perustettiin vuonna 1998 Helena Rantasuon aloitteesta, ja hän toimikin sen ensimmäisenä puheenjohtajana seitsemän vuoden ajan. Ari Nyyssönen toimi puheenjohtajana 2005-2006, minkä jälkeen Harri Juutilainen johti yhdistystä kolmivuotiskauden vv. 2006-2009. Viimeiset yhdeksän vuotta yhdistystä on ansiokkaasti luotsannut Olavi Kokkonen. Uutena puheenjohtajana vuoden 2019 alusta aloittaa Auli Poutanen.
Teksti: Auli Poutanen.
Lokakuussa testasimme Viinilehden vuoden viini -ehdokkaita Pöllöwaarin kabinetissa 25.10.2018. Osallistujia oli 26 henkilöä. Ennen varsinaista tastingiä pidettiin vaalikokous.
Vuoden viiniehdokkaat ovat Antti Rinta-Huumon ja Juha Berglundin valitsemia viinejä Alkon vakiovailkoimasta hintaluokassa n. 30 € tai alle. Ehdokkaat ovat viinejä, jotka Juhan ja Antin arvioinneissa Viinistä Viiniin -kirjaan ovat saaneet 5 tähteä ja jotka ovat tyypillisiä ominaisuuksiltaan ko. rypäleelle ja alueelle.
Illan viinit olivat:
Maistelimme ensin sokkona vuorollaan kolme valkoviiniä. Keskustelun ja analysoinnin jälkeen arvuuttelimme, mistä rypäleestä ko. viini on tehty ja mistä maasta se on kotoisin.
Ensimmäinen eli Sauvignon Blanc oli helppo tunnistettava, samoin toinen eli Riesling. Sen sijaan Grüner Veltliner oli haasteellisempi tunnistettava, samoin alue.
Suosituimmuusäänestyksessä Grüner Veltliner sai 14 ääntä, Sauvignon Blanc 11 ja Riesling yhden äänen. Vuoden viiniksi Antti ja Juha valitsiva tmyöhemmin joulukuussa Steininger Reserve Loisiumgarten Grüner Veltliner -viinin.
Sen jälkeen maistelimme samoin sokkona kolme punaviiniä. Keskustelujen ja analysointien jälkeen taas arvuuttelimme rypäleen ja maan. Nytkin ensimmäinen eli Pinot Noir oli selkeä tunnistettava. Sen sijaan Italialainen supertoscanalaisen tyyppinen sekoiteviini ja Riojan tempranillo olivat haasteellisempia tunnistaa.
Suosituimmuusäänestyksessä Pinot Noir sai 11 ääntä, toscanalainen 10 ääntä ja tempranillo 5 ääntä. Vuoden viiniksi myöhemmin Juha Antti valitsivat Leyda Las Brisas Pinot Noir -viinin.
Viinilehden lukijoiden äänestyksessä eniten ääniä saivat Trimbach Riesling ja Valdifalco Morellino di Scansano.
Yhteisesti todettiin että kaikki kuusi viiniä olivat todella hyviä, herkullisia ja huippulaatuisia.
Teksti: Olli Kokkonen.
Syyskauden 2018 aloitimme 17.9.2018 tutustumalla lokakuun matkaa ajatellen Alsacen viinialueen perusasioihin, rypäleisiin ja viiteen eri valkoviiniin sekä vähän myös Champangen alueen asioihin. Meitä oli Figaro Winebistrossa mukavasti 30 jäsentä.
Heikki oli valmistellut esitykset kummastakin aiheesta, joten allekirjoittaneen oli helppoa johdatella iltaa. Aloitimme maistelemalla pienen tuottajan C.H.Martel &C Prestige Champangne Brut –samppanjaa, jossa perinteiset pinot noir -, chardonnay- ja pinot meunier -rypäleet kohtaavat ryhdikkäästi. Erittäin kuiva, hapokas, keltaluumuinen, marsipaaninen, kevyen keksinen, voinen, hennon paahteinen samppanja maistui ja on hintalaatusuhteeltaan erinomainen. Prestige-samppanja on aina talon paras vakiotuote.
Kävimme läpi Alsacen viinialueen maantiedettä ja maaperän historiallista taustaa. Alsacen alueella on runsaasti erilaisia maalajeja ja eri alueilla viljellään rypäleitä, jotka tuottavat monenlaatuisia viinejä. Alscen alueella tuotetaan yli 90 % valkoviinejä, kuivia ja makeampia, samoin kuin jälkiruokaviinejäkin. Alueella on määritetty neljä jaloa rypälettä: riesling, gewürztraminer, pinot gris ja muscat, joista 51 alueella voidaan tuottaa Grand Cru -viinejä . Joillakin tiloilla on kuitenkin lupa tuottaa Grand Cru -viinejä sylvaner-rypäleistä.
Ensimmäiseksi tutustuttiin riesling-rypäleeseen, jota viljellään eniten Alsacen alueella. Riesling tuottaa erilaisia aromeja ja vivahteita viiniin hyvinkin monipuolisesti riippuen maaperän laadusta. Riesling-viinit poikkeuksellisesti valkoviiniksi kestävät hyvänä ja kehittyvät pitemmänkin varastoinnin aikana. Maistelimme sitten Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schoenenbourg vuodelta 2013.Tämä puolikuiva, hapokas, kypsän hunajameloninen, sitruunainen, keltaomenainen ja herkullinen viini oli saanut kehittyessään jo hieman petroolin aromia.
Toinen rypäle oli gewürztraminer, mausteinen ja kukkainen aromipommi, jonka kuori on vaaleanpunainen. Maistelimme Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition -viiniä vuosikertaa 2016. Viini on puolimakea, keskihapokas, litsiluumuinen, kevyen hunajainen, mausteinen, kukkainen kuten tyypillisesti tämän rypäleen viinit ovat. Jotkut löysivät tästä viinistä myös banaanin ja keltaisen rusinan aromeja. Viini on hyvä kumppani mausteisten 
Seuraava rypäle oli pinot gris, josta valmistetut viinit ovat usein raskaita ja öljyisen oloisia. Maistelimme Trimbach Pinot Gris Réserve vuoden 2015 vuosikertaa. Tämä viini on kuiva, hapokas, persikkainen, sitruksinen, hunajameloninen, hennon parfyyminen, jossa on hivenen ruohoista aromia. Timbach tuottaa Grand Cru -tasoisia viinejä, mutta ei halua käyttää ko. luokitusta. Laatu näkyy kuitenkin hinnassa.
Neljäs jalo rypäle muscat oli seuraavaksi vuorossa. Muscat-viinit ovat usein kevyitä ja niissä on usein myskin aromeja. Maistelimme Dopff&Irion Cuvée René Dopff Muscat 2017 -viiniä joka on kuiva, hapokas, klementiininen, kevyen aprikoosinen, litsiluumuinen, kukkainen ja aromikas. Viipyilevä jälkimaku kehittyy karamelliin vivahtavaksi.
Viidenneksi maistelimme Pierre Sparr Rayon d’Alsace Edelzwicker 2017. Edelzwicker-viinit ovat monen rypäleen sekoitus viinejä jalorypäleistä ja muistakin. Tämä viini on tehty seuraavista rypäleistä: sylvaner pinot blanc, riesling, pinot gris ja gewürztraminer. Viini on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, päärynäinen ja hennon fenkolinen. Monien rypäleiden sekoituksella saavutetaan kyllä mahdollisia lisäpiirteitä, mutta tämä viini oli kyllä vaatimaton.
Kertasimme myös pikaisesti Champangen viinialueita ja mitä rypälelajikkeita milläkin alueella pääasiassa viljellään. Myös Champangen alueeella maaperästä johtuvat erot vaikuttavat siihen mitä rypäleitä kannattaa viljellä.Tarkastelimme eri samppanjatyyppejä , luokituksia, rypäleiden hinnoittelua ym. jotka on tarkasti määritelty Champangen alueella, missä luokitellut viljelymaat ovat erittäin kalliita.
Lopuksi maistelimme James Bond elokuvista tuttua Bollinger Special Cuvée Brut –samppanjaa, joka on erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen, 
sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahteinen, mineraalinen, rodukas, pitkä jälkimaku ,mutta ei monien mielestä kuitenkaan niin laadukas kuin edullisempi samppanja jota maistelimme illan alussa. Rypälekoostumuskin molemmissa maistelemissamme samppanjoissa oli sama.
Innokkaasti jäimme odottelemaan parin viikon kuluttua alkavaa matkaa.
Teksti: Olli Kokkonen
Kevätkauden päätösillallista nautimme 25.5.2018. Ilta oli tällä kertaa ravintola Le Qulkurissa, entisessä piippuravintolassa, jossa Helenan opiskelijat aikoinaan hoitelivat ja harjoittelivat viiniasioita. Mukana oli 20 osallistujaa, joten mahduimme juuri mukavasti pieneen kabinettiin.
Heikki oli aikaisemmin huhtikuussa saavuttanut kunnioitettavan iän merkkipaalun ja muistimme Heikkiä kiitollisuudella monista hienoista power point -esityksistä, joita olemme tastingeissä saaneet hyödyntää. Heikki sai meiltä kaikilta yhteisenä onnitteluna pullon lempiviiniään, Penfolds Grangea.
Illallisen menun ja viinit olivat Le Qulkurin henkilökunta valinnut.
Herkullinen kuha-annos
Alkuruokakeittona parsaa
Alkukuohuvana oli Castellblanc-cava, jossa rypäleinä ovat perinteiset Macabeo, Parellada ja Xarello. Parsakeiton kanssa oli meillä oli kaksi eri viiniä vertailussa: Muehlforst Riesling Alsacesta ja Vinultra Insight Sauvignon Blanc Uudesta Seelannista
Pääruoan kanssa saimme myös verrata kahta viiniä: Barth Fructus Riesling Rheingausta Saksasta ja Crudo Negroamaro Rosato Pugliasta Italiasta. Jälkiruoan kanssa nautimme Argentiinalaista Novecento Capriccio kuohuvaa Torrontes-rypäleestä.
Illallinen oli kokonaisuutena sopivan jännittävä, jossa oli uusia yllättäviä ja herkullisia elementtejä. Viinit aikaansaivat runsaasti keskustelua, kuten tarkoitus olikin. Mielenkiintoista oli todeta, kuinka mielipiteet jakautuivat aina kahden eri viinin kesken. Tämä oli taas hyvä esimerkki siitä, että kannattaa rohkesti kokeilla uusiakin ruoka-viini kombinaatioita. Jälkiruoan kanssa nautittu Torrontes-kuohuva oli meille kaikille uusi miellyttävä kokemus. Le Qulkurin pieni kabinetti oli tulvillaan vilkasta keskustelua ja rentoa tunnelmaa. Ilta oli oikein onnistunut.
Teksti: Olli Kokkonen