Sarin viinimatka, 08.10.2026
ViiniSaaga
Sari Heikkinen
WSET Level 3 Award in Wines 2026
Yksi ilta, kuusi viiniä, kuusi suupalaa.
Kiitokset
Ihan ensimmäiseksi minun täytyy kiittää miestäni Pasia, tuota rakasta ja joviaalia elämäni ihmistä, joka vaivatta ja avoimin mielin lähtee aina mukaan ideoihini – myös tämän tastingin suunnitteluun.
Yhdessä maistelimme kaikki viinit ruokapareineen, nauroimme paljon, hulluttelimme ja opimme jälleen lisää niin viineistä, itsestämme kuin toisistammekin.
Mieleeni jäivät myös vallattomina soimaan hänen sanansa tasting-iltana:
”Kyllä, tein sen – mutta hyvin vastenmielisesti.”
Kaksimerkityksinen lainaus ja meidän oma sisäpiirin vitsimme, joka on peräisin aikamme suurelta ajattelijalta, Uuno Turhapurolta.
Suuret kiitokset myös Minkalle korvaamattomasta avusta tastingpäivän iltapäivässä, kun autoit minua kasaamaan suupalat kauniiksi kokonaisuuksiksi. Ilman sinua en olisi pärjännyt.
– ViiniSaaga –
Jännitystä ilmassa – ja Juhan saappaat pöydän alla
Lokakuun 8. päivän ilta vuonna 2026. Minun ihka ensimmäinen tastingini. Luulisi, että 17 vuoden kokemus opettajana olisi antanut jonkinlaisen suojakilven yleisön eteen astumiseen, vaan eipä tuo tuona iltana juuri siltä tuntunut. Ja kun Juhan suuret saappaatkin tuntuivat pyörivän pöydän alla muistuttamassa, että tässä sitä ollaan liikkeellä melkoisena noviisina, ei lähtöasetelma ollut aivan vailla haastetta.
Olin kuitenkin valmistautunut huolella. Esitysmateriaalini oli tarkkaan läpikäyty, ja kuuden viinin sekä niille mietittyjen suupalojen kokonaisuus tuntui omalta. Juuri ennen h-hetkeä, takahuoneessa viimeisiä pulloja avatessamme, kävin Annen kanssa vielä pienen sananvaihdon, joka saattoi tehdä tehtävänsä jännityksen laukaisemisessa. Nauratti, kun Anne kehotti ajattelemaan yleisöä joukkona kaalinpäitä. Itse puolestani muistelin ääneen erästä suosikkisarjaani, jossa tiukkaan tilanteeseen joutunut rouva muistutti itseään siitä, että kyllä niillä kaikilla muillakin on joskus reikiä sukissaan.
Siinäpä se – nauru auttoi. Eihän tässä nyt sentään oltu maailman kohtaloa ratkaisemassa, vaan jakamassa muille iloa viineistä ja hyvistä makupareista. Ja sitten tapahtui jotakin tilanteeseen nähden erittäin toivottavaa: Jännitys katosi kuin taikaiskusta. Kun pääsin ääneen, pää toimi, puhe kulki ja viinimatka saattoi alkaa.



Franciacortan laatukuplista Chablis’n kalkkikiviseen luonteeseen
Matkamme ensimmäinen etappi vei meidät Pohjois-Italian Franciacortaan, Alppien kainaloon ja Iseo-järven rannalle. Olosuhteet ovat siellä viininviljelylle mitä ihanteellisimmat: Alpit suojaavat pohjoisen kylmiltä henkäyksiltä, ja tuulinen järvi sekä lämmittää että kuivattaa viljelmiä pienentäen samalla homeen riskiä.
Franciacortan perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit olivat olleet minulle tähän asti täysin uusi tuttavuus, mutta halusin sellaisen mukaan, sillä WSET-koulutuksessani olin kuullut Suomen samppanjaspesialisti Essi Avellanin kehuvan Franciacortan viinejä todella korkeatasoisiksi. Olin siis utelias, mutta myös päättäväinen tuomaan tämän Italian kuplivan ylpeyden iltamme avaajaksi.
Tulen varmaan ikuisesti muistamaan sen illan helsinkiläisellä Folks Hotel Konepajalla, kun valitsimme Pasin kanssa ensimmäistä, vielä hieman epävarmoista kolmesta tasting-viinistämme. Maistelimme kahta Franciacortaa ja päädyimme lopulta Contadi Castaldiin. Se oli mielestämme täydellinen pari parmesaanin ja päärynän yhdistelmälle, jossa suolainen, umaminen juusto kohtasi päärynän lempeän makeuden ja täydensi samalla valitsemamme viinin raikkautta. Ja mikä parasta, tuntui, että viiniseurassakin koettiin tastingiltanani samoin.


Franciacortan jälkeen suuntasimme Ranskan Burgundiin ja Chablis’hin, jonka Chardonnay-viinit kuuluvat omiin suosikkeihini. 1980–90-luvuilla Chardonnay tunnettiin pitkälti tammitettuna ja monen mielestä tunkkaisena viininä. Se sai kumppanikseen halventavan kirjainyhdistelmän ABC merkityksellä Anything But Chardonnay, joka kuvasi hyvin Chardonnayn aallonpohjan tunnelmaa. En itsekään olisi välittänyt mainitun laisista raskaista viineistä, mutta Chablis’n kohdalla halusin lanseerata tutun kirjainyhdistelmän uusiksi. Tästä viileän ilmaston raikkaasta viinityypistä voi todellakin sanoa: ABsolutely Chardonnay!
La Chablisienne Chablis Le Finage 2023 tarjosi oivan tilaisuuden kertoa myös muinaisen merenpohjan kaikuja tarjoavasta Kimmeridge-maaperästä ja sen yhteydestä Chablis’n tunnistettavaan mineraaliseen luonteeseen. Jälleen viiniä maisteltiin ensin sellaisenaan ja sitten ruissipsin sekä itse valmistettujen lohitahnan ja pikkelöidyn punasipulin kera. Erityisesti lohitahna sai kehuja – ja oli mukava huomata, miten hyvin tämäkin huolella mietitty suupalakokonaisuus toimi viininsä rinnalla: Alkuperäistä hienoinen kireys pyöristyi ja pehmeni selvästi.


Punaista ja makeaa… Ripassosta vanhaan Zinfandeliin
Ranskassa vietetyn tuokion jälkeen palautin joukkomme jälleen Italiaan, mutta tunnelma vaihtui edellisestä melkoisesti, kun sukelsimme punaviinien maailmaan. Zenaton Valpolicella Ripassa Superiore 2021 johdatti meidät Veneton alueen Valpolicellaan ja Ripasso-menetelmän saloihin, eli siihen, miten viini saa lisää syvyyttä ja aromeja, kun sen valmistuksessa hyödynnetään Amarone-viinin valmistuksesta jääneitä rypäleiden kuoria sen toisessa käymisessä.
Laseissamme oli nyt melko täyteläinen, tummasävyinen ja elegantti viini, joka yhdisti kevyemmän Valpolicellan raikkauden ja muhkean Amaronen syvyyden. Eräs viiniseuramme jäsen mainitsi viinin pitkäaikaiseksi suosikikseen, ja hänen mielipiteensä saikin osakseen hyväksyviä nyökkäyksiä ympäri salia. Viinin rinnalle asettamani Grana Padano -juusto viikunahillon ja saksanpähkinän ryydittämänä täydensi Corvina-rypäleen hallitseman viinin mehevää ja hilloista luonnetta. Yhdistelmä teki viinistä entistä hedelmäisemmän ja jopa silkkisen.


Eurooppa sai jäädä hetkeksi taakse, kun matkasimme Yhdysvaltoihin, Kalifornian Lodiin, ja lasiin kaadettiin Gnarly Head Old Vine Zinfandel 2022. Vanhat, muhkuraiset viiniköynnösvanhukset, joista osa voi olla jopa satavuotiaita, tuottavat viiniä enää niukalti, mutta sitäkin muhkeampana ja laadukkaampana.
Vanhojen köynnösten tarina toi viinille oman kiehtovan taustansa. Ja koska viinin piti päästä kunnolla ääneen myös makujen kautta, rinnalle katettiin jotain vahvasti amerikkalaisuuteen viittaavaa: Louisianan salamia, karamellisoidulla punasipulilla maustettuja sipsejä ja makeita Candy Crunch -viinirypäleitä. Näitä suupalavalintoja jumppasimme Pasin kanssa ehkä kaikkein kauimmin. Niistä ei tullut mitään kovin sovinnaisia, mutta ehkä juuri siinä oli oma viehätyksensä. Tuli ehkä todistettua, että BBQ-viininä tunnettu Zinfandel sallii kumppaneikseen myös jotain rahvaanomaisempaa kuin viinien yleensä kuvitellaan sallivan.
Tämä oli illan pieni irtiotto Euroopan perinteistä: reilumpaa hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja amerikkalaista mutkattomuutta. Viinimatka ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt – vanha maailma kutsui meitä jo takaisin pikavisiitiltämme Tyynenmeren rantamilta.


Herkutellen – aina nirvanaan asti
Siksak Italian ja Ranskan välillä jatkui, ja saattoi ehkä jopa tuntua siltä kuin illan emäntä ei olisi osannut päättää, kummassa maassa olla. Bordeaux’n Sauternes’ssa tunnelma muuttui jälleen, kun pääsimme illan ensimmäisen jälkiruokaviinin ääreen. Château d’Arche, josta Juha oli löytänyt kahta eri vuosikertaa (2016 ja 2017), toi lasiin tasapainoisen yhdistelmän Sémillon-rypäleen jalohomeen synnyttämää makeutta ja Sauvignon Blancin raikasta moniulotteisuutta. Kahden eri vuosikerran maistaminen rinnakkain oli itselleni herättävä kokemus siitä, kuinka erilaisia saman viinin vuosikerrat saattoivatkaan olla. Molemmat olivat toki hyviä, mutta väreissä ja aromeissa oli selvästi aistein havaittavia eroja.
Minulla oli tähän viiniin myös henkilökohtainen tunnustus. WSET-opintojeni aikana Château d’Archea maistettiin kahteen otteeseen. Tapana oli, että viiniä maisteltiin ja lopuksi se sylkäistiin sylkykuppiin – viinejä kun oli ainakin kymmenkunta päivässä. Château d’Archea en voinut! Se oli niin herkullista, että olisi ollut synti sylkeä se pois. Niinpä nielaisin sen – salaa.
Château d’Arche sai seurakseen piparkakkua, vuohenjuustocrèmeä ja omatekoista karviais-banaanihilloa. Makean, mausteisen, kermaisen ja hapokkaan kohtaaminen oli jälleen yksi osoitus siitä, miten kiinnostavaksi viini voikaan muuttua sopivan makuparin rinnalla.


Viinimatkan viimeinen pysähdys vei meidät Portugalin Douron laaksoon, portviinien maailmaan. Symingtonin perheen Dow’s Nirvana Reserve Port on valmistettu – kuten kerroinkin – nimenomaan tumman suklaan kumppaniksi. Sen rinnalle valitsemani Lindtin 70-prosenttinen tumma suklaa ei siis ollut sattumanvarainen loppuhuipennus, vaan osa viinin omaa tarinaa.
Portviinin valmistuksessa elää yhä myös vanha perinne: Rypäleitä voidaan edelleen polkea jaloin, vaikka tuotannossa käytetään nykyään myös useampia moderneja menetelmiä. Mikä minulle itselleni oli uutta, opin, että Douron laakson viinikulttuurimaisema on yksi Unescon maailmanperintökohteista.
Nirvana. Nimi lupaa paljon ja toivon, että se olisi myös lunastanut lupauksensa väkemme keskuudessa. Mikäpä nimittäin olisikaan sopivampi tapa päättää kuuden viinin matka kuin täyteläisen portviinin ja intensiivisen tumman suklaan johdattamaan nirvanaan.


Tärkeintä oli yhdessä koettu ilta
Kun viimeisetkin suupalat oli maisteltu ja niiden kanssa mietityt makuparit nautittu, saattoi olla vain onnellinen. Ilta oli mennyt hienosti. Yleisö oli tyytyväinen, ja ruokaparitkin herättivät kehuja ja kiinnostusta. Noviisille tämä ilta oli enemmän kuin menestys.
Olin rakentanut esityksen itselleni luontevalla tavalla: ensin viinityypin ja sen ominaisuuksien äärelle, sitten kuvien kautta viinille tyypilliseen kiinnostavaan yksityiskohtaan, seuraavaksi illan viiniin ja sen arvioihin – ja lopuksi siihen tärkeimpään eli maisteluun ja omiin mielipiteisiin. Mitä viini antoi sellaisenaan? Muuttuiko se suupalan kanssa? Millaisia tunnelmia yhdistelmä herätti?
Viinistä voi kertoa paljon, mutta lopulta juuri omat aistit, kokemukset ja yhdessä jaetut oivallukset tekevät maistelusta elävän kokemuksen – sen parhaan. Ja ehkä siinä piilee myös tämän illan tärkein oppi. Vaikka Juhan saappaat tuntuivat aluksi suurilta, niitä ei tarvinnutkaan täyttää olemalla joku toinen. Riitti, että sai olla oma itsensä: puhelias, utelias, sopivasti hassu ja viineistä innostunut.
Ystäväni Susanna, joka muuten on Munskamme sivustouudistuksen takana, kulki illan mukana ikuistamassa ensimmäisen tastingini hetkiä. Suuri kiitos hänelle!
Viinimatka vanhasta maailmasta uuteen ja hetkiseksi takaisin oli tullut päätökseensä. Kiitokset kaikille osallistuneille siitä, että olitte paikalla niin runsaslukuisina ja että sain tuntea luokan edessä täyden tukenne. Ilta jätti hymyn huulille. Emmeköhän vielä joskus tapaa!



Tastingin viinit:
1. Contadi Castaldi Franciacorta Brut, Italia + juustona Parmareggio Stick di Parmigiano Reggiano & päärynä
2. La Chablisienne Chablis Le Finage 2023, Ranska + Vaasan ruissipsi (ruskistettu voi ja merisuola) & savulohi-tahna & pikkelöity punasipuli
3. Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2021, Italia + Pirkka Grana Padano DOP (Caseifici Granterre spa) & St. Dalfour –viikunahillo & saksanpähkinä
4. Gnarly Head Old Vine Zinfandel 2022, USA + HK Louisianan Salami (chili+juusto) & Original Herkku Candy Crunch –erikoisviinirypäle & Estrella Karamellisoitu punasipulisipsi
5. Château d’Arche 2016/2017, Ranska + Annas Original Pepparkakor –piparkakku & Soignon Natural –vuohenjuusto & karviaisbanaanihillo
6. Dow’s Nirvana Reserve Port, Portugali + Lindt 70% tumma suklaa
Saagailua:


