Avainsana-arkisto: tasting

Joensuun Munskan viinimatka – vanhasta maailmasta hetkiseksi uuteen ja takaisin

Sarin viinimatka, 08.10.2026
ViiniSaaga​
Sari Heikkinen​
WSET Level 3 Award in Wines 2026

Yksi ilta, kuusi viiniä, kuusi suupalaa.

Kiitokset

Ihan ensimmäiseksi minun täytyy kiittää miestäni Pasia, tuota rakasta ja joviaalia elämäni ihmistä, joka vaivatta ja avoimin mielin lähtee aina mukaan ideoihini – myös tämän tastingin suunnitteluun.

Yhdessä maistelimme kaikki viinit ruokapareineen, nauroimme paljon, hulluttelimme ja opimme jälleen lisää niin viineistä, itsestämme kuin toisistammekin.

Mieleeni jäivät myös vallattomina soimaan hänen sanansa tasting-iltana:

”Kyllä, tein sen – mutta hyvin vastenmielisesti.”

Kaksimerkityksinen lainaus ja meidän oma sisäpiirin vitsimme, joka on peräisin aikamme suurelta ajattelijalta, Uuno Turhapurolta.

Suuret kiitokset myös Minkalle korvaamattomasta avusta tastingpäivän iltapäivässä, kun autoit minua kasaamaan suupalat kauniiksi kokonaisuuksiksi. Ilman sinua en olisi pärjännyt.

– ViiniSaaga –


Jännitystä ilmassa – ja Juhan saappaat pöydän alla

Lokakuun 8. päivän ilta vuonna 2026. Minun ihka ensimmäinen tastingini. Luulisi, että 17 vuoden kokemus opettajana olisi antanut jonkinlaisen suojakilven yleisön eteen astumiseen, vaan eipä tuo tuona iltana juuri siltä tuntunut. Ja kun Juhan suuret saappaatkin tuntuivat pyörivän pöydän alla muistuttamassa, että tässä sitä ollaan liikkeellä melkoisena noviisina, ei lähtöasetelma ollut aivan vailla haastetta.

Olin kuitenkin valmistautunut huolella. Esitysmateriaalini oli tarkkaan läpikäyty, ja kuuden viinin sekä niille mietittyjen suupalojen kokonaisuus tuntui omalta. Juuri ennen h-hetkeä, takahuoneessa viimeisiä pulloja avatessamme, kävin Annen kanssa vielä pienen sananvaihdon, joka saattoi tehdä tehtävänsä jännityksen laukaisemisessa. Nauratti, kun Anne kehotti ajattelemaan yleisöä joukkona kaalinpäitä. Itse puolestani muistelin ääneen erästä suosikkisarjaani, jossa tiukkaan tilanteeseen joutunut rouva muistutti itseään siitä, että kyllä niillä kaikilla muillakin on joskus reikiä sukissaan.

Siinäpä se – nauru auttoi. Eihän tässä nyt sentään oltu maailman kohtaloa ratkaisemassa, vaan jakamassa muille iloa viineistä ja hyvistä makupareista. Ja sitten tapahtui jotakin tilanteeseen nähden erittäin toivottavaa: Jännitys katosi kuin taikaiskusta. Kun pääsin ääneen, pää toimi, puhe kulki ja viinimatka saattoi alkaa.

Franciacortan laatukuplista Chablis’n kalkkikiviseen luonteeseen

Matkamme ensimmäinen etappi vei meidät Pohjois-Italian Franciacortaan, Alppien kainaloon ja Iseo-järven rannalle. Olosuhteet ovat siellä viininviljelylle mitä ihanteellisimmat: Alpit suojaavat pohjoisen kylmiltä henkäyksiltä, ja tuulinen järvi sekä lämmittää että kuivattaa viljelmiä pienentäen samalla homeen riskiä.

Franciacortan perinteisellä menetelmällä valmistetut kuohuviinit olivat olleet minulle tähän asti täysin uusi tuttavuus, mutta halusin sellaisen mukaan, sillä WSET-koulutuksessani olin kuullut Suomen samppanjaspesialisti Essi Avellanin kehuvan Franciacortan viinejä todella korkeatasoisiksi. Olin siis utelias, mutta myös päättäväinen tuomaan tämän Italian kuplivan ylpeyden iltamme avaajaksi.

Tulen varmaan ikuisesti muistamaan sen illan helsinkiläisellä Folks Hotel Konepajalla, kun valitsimme Pasin kanssa ensimmäistä, vielä hieman epävarmoista kolmesta tasting-viinistämme. Maistelimme kahta Franciacortaa ja päädyimme lopulta Contadi Castaldiin. Se oli mielestämme täydellinen pari parmesaanin ja päärynän yhdistelmälle, jossa suolainen, umaminen juusto kohtasi päärynän lempeän makeuden ja täydensi samalla valitsemamme viinin raikkautta. Ja mikä parasta, tuntui, että viiniseurassakin koettiin tastingiltanani samoin.

Tämä se on! Tunnelmia Folks Hotel Konepajalta syyskuussa 2026. (Sari Heikkinen)
Salute con Franciacorta! (Susanna Heinonen)

Franciacortan jälkeen suuntasimme Ranskan Burgundiin ja Chablis’hin, jonka Chardonnay-viinit kuuluvat omiin suosikkeihini. 1980–90-luvuilla Chardonnay tunnettiin pitkälti tammitettuna ja monen mielestä tunkkaisena viininä. Se sai kumppanikseen halventavan kirjainyhdistelmän ABC merkityksellä Anything But Chardonnay, joka kuvasi hyvin Chardonnayn aallonpohjan tunnelmaa. En itsekään olisi välittänyt mainitun laisista raskaista viineistä, mutta Chablis’n kohdalla halusin lanseerata tutun kirjainyhdistelmän uusiksi. Tästä viileän ilmaston raikkaasta viinityypistä voi todellakin sanoa: ABsolutely Chardonnay!

La Chablisienne Chablis Le Finage 2023 tarjosi oivan tilaisuuden kertoa myös muinaisen merenpohjan kaikuja tarjoavasta Kimmeridge-maaperästä ja sen yhteydestä Chablis’n tunnistettavaan mineraaliseen luonteeseen. Jälleen viiniä maisteltiin ensin sellaisenaan ja sitten ruissipsin sekä itse valmistettujen lohitahnan ja pikkelöidyn punasipulin kera. Erityisesti lohitahna sai kehuja – ja oli mukava huomata, miten hyvin tämäkin huolella mietitty suupalakokonaisuus toimi viininsä rinnalla: Alkuperäistä hienoinen kireys pyöristyi ja pehmeni selvästi.

Viinin valinta, se on totinen juttu. (Sari Heikkinen)
Merifossiileista koostuvaa Kimmeridge-kalkkikiveä Chablis’sa. (Winelifeexoterica)

Punaista ja makeaa… Ripassosta vanhaan Zinfandeliin

Ranskassa vietetyn tuokion jälkeen palautin joukkomme jälleen Italiaan, mutta tunnelma vaihtui edellisestä melkoisesti, kun sukelsimme punaviinien maailmaan. Zenaton Valpolicella Ripassa Superiore 2021 johdatti meidät Veneton alueen Valpolicellaan ja Ripasso-menetelmän saloihin, eli siihen, miten viini saa lisää syvyyttä ja aromeja, kun sen valmistuksessa hyödynnetään Amarone-viinin valmistuksesta jääneitä rypäleiden kuoria sen toisessa käymisessä.

Laseissamme oli nyt melko täyteläinen, tummasävyinen ja elegantti viini, joka yhdisti kevyemmän Valpolicellan raikkauden ja muhkean Amaronen syvyyden. Eräs viiniseuramme jäsen mainitsi viinin pitkäaikaiseksi suosikikseen, ja hänen mielipiteensä saikin osakseen hyväksyviä nyökkäyksiä ympäri salia. Viinin rinnalle asettamani Grana Padano -juusto viikunahillon ja saksanpähkinän ryydittämänä täydensi Corvina-rypäleen hallitseman viinin mehevää ja hilloista luonnetta. Yhdistelmä teki viinistä entistä hedelmäisemmän ja jopa silkkisen.

Kotimaistelu: Zenato Valpolicella Ripassa Superiore 2021 suupaloineen. (Sari Heikkinen)
Munska makumatkalla Venetoon. (Susanna Heinonen)

Eurooppa sai jäädä hetkeksi taakse, kun matkasimme Yhdysvaltoihin, Kalifornian Lodiin, ja lasiin kaadettiin Gnarly Head Old Vine Zinfandel 2022. Vanhat, muhkuraiset viiniköynnösvanhukset, joista osa voi olla jopa satavuotiaita, tuottavat viiniä enää niukalti, mutta sitäkin muhkeampana ja laadukkaampana.

Vanhojen köynnösten tarina toi viinille oman kiehtovan taustansa. Ja koska viinin piti päästä kunnolla ääneen myös makujen kautta, rinnalle katettiin jotain vahvasti amerikkalaisuuteen viittaavaa: Louisianan salamia, karamellisoidulla punasipulilla maustettuja sipsejä ja makeita Candy Crunch -viinirypäleitä. Näitä suupalavalintoja jumppasimme Pasin kanssa ehkä kaikkein kauimmin. Niistä ei tullut mitään kovin sovinnaisia, mutta ehkä juuri siinä oli oma viehätyksensä. Tuli ehkä todistettua, että BBQ-viininä tunnettu Zinfandel sallii kumppaneikseen myös jotain rahvaanomaisempaa kuin viinien yleensä kuvitellaan sallivan.

Tämä oli illan pieni irtiotto Euroopan perinteistä: reilumpaa hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja amerikkalaista mutkattomuutta. Viinimatka ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt – vanha maailma kutsui meitä jo takaisin pikavisiitiltämme Tyynenmeren rantamilta.

Kalifornian muhkuraista viiniä: Gnarly Head – Old Vine Zinfandel 2022. (Susanna Heinonen)
Noin 100-vuotias Zinfandel-köynnös. (Winefolly)

Herkutellen – aina nirvanaan asti

Siksak Italian ja Ranskan välillä jatkui, ja saattoi ehkä jopa tuntua siltä kuin illan emäntä ei olisi osannut päättää, kummassa maassa olla. Bordeaux’n Sauternes’ssa tunnelma muuttui jälleen, kun pääsimme illan ensimmäisen jälkiruokaviinin ääreen. Château d’Arche, josta Juha oli löytänyt kahta eri vuosikertaa (2016 ja 2017), toi lasiin tasapainoisen yhdistelmän Sémillon-rypäleen jalohomeen synnyttämää makeutta ja Sauvignon Blancin raikasta moniulotteisuutta. Kahden eri vuosikerran maistaminen rinnakkain oli itselleni herättävä kokemus siitä, kuinka erilaisia saman viinin vuosikerrat saattoivatkaan olla. Molemmat olivat toki hyviä, mutta väreissä ja aromeissa oli selvästi aistein havaittavia eroja.

Minulla oli tähän viiniin myös henkilökohtainen tunnustus. WSET-opintojeni aikana Château d’Archea maistettiin kahteen otteeseen. Tapana oli, että viiniä maisteltiin ja lopuksi se sylkäistiin sylkykuppiin – viinejä kun oli ainakin kymmenkunta päivässä. Château d’Archea en voinut! Se oli niin herkullista, että olisi ollut synti sylkeä se pois. Niinpä nielaisin sen – salaa.

Château d’Arche sai seurakseen piparkakkua, vuohenjuustocrèmeä ja omatekoista karviais-banaanihilloa. Makean, mausteisen, kermaisen ja hapokkaan kohtaaminen oli jälleen yksi osoitus siitä, miten kiinnostavaksi viini voikaan muuttua sopivan makuparin rinnalla.

Viini, jota en suostunut haaskaamaan. (Susanna Heinonen)
Jalohomeen kaava: sumua illasta aamuun + lämpimät aurinkoiset päivät. (Insidertasting)

Viinimatkan viimeinen pysähdys vei meidät Portugalin Douron laaksoon, portviinien maailmaan. Symingtonin perheen Dow’s Nirvana Reserve Port on valmistettu – kuten kerroinkin – nimenomaan tumman suklaan kumppaniksi. Sen rinnalle valitsemani Lindtin 70-prosenttinen tumma suklaa ei siis ollut sattumanvarainen loppuhuipennus, vaan osa viinin omaa tarinaa.

Portviinin valmistuksessa elää yhä myös vanha perinne: Rypäleitä voidaan edelleen polkea jaloin, vaikka tuotannossa käytetään nykyään myös useampia moderneja menetelmiä. Mikä minulle itselleni oli uutta, opin, että Douron laakson viinikulttuurimaisema on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Nirvana. Nimi lupaa paljon ja toivon, että se olisi myös lunastanut lupauksensa väkemme keskuudessa. Mikäpä nimittäin olisikaan sopivampi tapa päättää kuuden viinin matka kuin täyteläisen portviinin ja intensiivisen tumman suklaan johdattamaan nirvanaan.

Nirvanaan, sinne tie vie… (Sari Heikkinen)
Rypäleiden perinteistä polkemista. (Tooscanswineacademy)

Tärkeintä oli yhdessä koettu ilta

Kun viimeisetkin suupalat oli maisteltu ja niiden kanssa mietityt makuparit nautittu, saattoi olla vain onnellinen. Ilta oli mennyt hienosti. Yleisö oli tyytyväinen, ja ruokaparitkin herättivät kehuja ja kiinnostusta. Noviisille tämä ilta oli enemmän kuin menestys.

Olin rakentanut esityksen itselleni luontevalla tavalla: ensin viinityypin ja sen ominaisuuksien äärelle, sitten kuvien kautta viinille tyypilliseen kiinnostavaan yksityiskohtaan, seuraavaksi illan viiniin ja sen arvioihin – ja lopuksi siihen tärkeimpään eli maisteluun ja omiin mielipiteisiin. Mitä viini antoi sellaisenaan? Muuttuiko se suupalan kanssa? Millaisia tunnelmia yhdistelmä herätti?

Viinistä voi kertoa paljon, mutta lopulta juuri omat aistit, kokemukset ja yhdessä jaetut oivallukset tekevät maistelusta elävän kokemuksen – sen parhaan. Ja ehkä siinä piilee myös tämän illan tärkein oppi. Vaikka Juhan saappaat tuntuivat aluksi suurilta, niitä ei tarvinnutkaan täyttää olemalla joku toinen. Riitti, että sai olla oma itsensä: puhelias, utelias, sopivasti hassu ja viineistä innostunut.

Ystäväni Susanna, joka muuten on Munskamme sivustouudistuksen takana, kulki illan mukana ikuistamassa ensimmäisen tastingini hetkiä. Suuri kiitos hänelle!

Viinimatka vanhasta maailmasta uuteen ja hetkiseksi takaisin oli tullut päätökseensä. Kiitokset kaikille osallistuneille siitä, että olitte paikalla niin runsaslukuisina ja että sain tuntea luokan edessä täyden tukenne. Ilta jätti hymyn huulille. Emmeköhän vielä joskus tapaa!

Kiitos illasta! (Susanna Heinonen)
Sarin viinimatkan viinit. (Susanna Heinonen)
Illan lasit (Susanna Heinonen)
Tastingin viinit:
1. Contadi Castaldi Franciacorta Brut, Italia + juustona Parmareggio Stick di Parmigiano Reggiano & päärynä
2. La Chablisienne Chablis Le Finage 2023, Ranska + Vaasan ruissipsi (ruskistettu voi ja merisuola) & savulohi-tahna & pikkelöity punasipuli
3. Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2021, Italia + Pirkka Grana Padano DOP (Caseifici Granterre spa) & St. Dalfour –viikunahillo & saksanpähkinä
4. Gnarly Head Old Vine Zinfandel 2022, USA + HK Louisianan Salami (chili+juusto) & Original Herkku Candy Crunch –erikoisviinirypäle & Estrella Karamellisoitu punasipulisipsi
5. Château d’Arche 2016/2017, Ranska + Annas Original Pepparkakor –piparkakku & Soignon Natural –vuohenjuusto & karviaisbanaanihillo
6. Dow’s Nirvana Reserve Port, Portugali + Lindt 70% tumma suklaa


Saagailua:

ViiniSaaga Suunnittelu- ViiniSaaga, toteutus ChatGPT AI
(ABC Fine Wine & Spirits)

ViiniSaaga
Sari Heikkinen
WSET Level 3 Award in Wines

Joensuun Munskan Viinisaaga Espanjassa

Tapakset ja espanjalaiset viinit, 01.09.2026
Jorma Puranen & Juha Tiensuu

ViiniSaaga​
Sari Heikkinen​
WSET Level 3 Award in Wines 2026

Tapasten tuoksun sisään taluttamana

Pilvinen päivä oli kääntymässä aurinkoiseksi illaksi, kun saavuin Niskalan luokkahuoneeseen poikkeuksellisesti ensimmäisten joukossa. Jo ovella vastaan tulvahti illan luvatuista herkuista kantautuva houkutteleva tuoksu. Viineihin sopivia suupaloja oli toivottu jo pitkään – ja nyt niitä vihdoin oli. Ja minkälaisia!

Purasen Jorman lautasille kauniisti kattamat appelsiinilla marinoidut oliivit, saksanpähkinät, aidot espanjalaiset Jamón Serrano, Chorizo ja Manchego hilloineen sekä patonki mausteisen tomaattisalsan kera herättivät välittömästi ihastuneita kommentteja. Samalla koko luokkahuone tuoksui siltä kuin joku olisi avannut oven suoraan Espanjaan.

Monen mieli olisi tehnyt varmasti jo tarttua ensimmäiseen suupalaan, mutta Juhan jyhkeää ”Eikä vielä maisteta!” toteltiin kuitenkin hymyssä suin.

Juha oli asian ytimessä. Viineihin on hyvä tutustua ensin sellaisinaan ja vasta sitten suupalojen kera. Näin huomaa konkreettisesti, miten paljon ruoka voi muuttaa viinin olemusta. Viinin ja ruoan toimivaan liittoon on olemassa monenlaisia ohjeita, mutta tänä iltana, kun sekä viinit että tapakset olivat espanjalaisia, toteen kävi ehkä ohjeista yksinkertaisin: What grows together, goes together. Vikaan ei tällä kaavalla juuri voi mennä.

Illan herkkulautanen á la Jorma (ViiniSaaga)
Juha valmistautuu (ViiniSaaga)

Illan viinit Espanjan kartalla

Illan viinien reitti kuljetti meitä miltei läpi koko Espanjan: viileästä Galician Ribeirosta Riojaan ja sieltä Katalonian Penedèsin ja Terra Altan kautta aina Kanariansaarten lämpöön asti. Samalla viinit muuttuivat valkoisesta punaiseksi ja esittelivät meille joukon paikallisia rypälelajikkeita – mikä oli varmasti mielenkiintoista muillekin kuin vain itselleni.

Valkoviinien kattauksen aloitti Espanjan luoteiskulman viileän ja merellisen ilmaston raikas, pirteä ja hedelmäinen Ramon do Casar Treixadura 2024,  jonka jo nimessä mainittua Treixaduraa pidetään DO Ribeiron viinialueen jalokivenä ja tärkeimpänä rypälelajikkeena.

Valkoisista toinen, Torres Clos Ancestral Forcada Xarel-lo Organic 2022, esitteli meille Penedésin alueen harvinaisen alkuperäislajikkeen Forcadan sekoitettuna pieneen määrään Xarel-loa. Viinissä oli jo hieman enemmän vivahteikkuutta ja ryhdikkyyttä verrattuna edelliseen, mutta muutoin aromikkuus, hapokkuus ja raikkaus sekä makumaailman sitruksisuus olivat kahdelle ensimmäiselle viinille yhteisiä.

Kolmantena valkoisena maisteltu Rioja Blanco Bordón Rioja Gran Reserva “Viña Sole” Blanco 2018 antoi jo Gran Reserva-nimityksellään aihetta odottaa tömäkämpää elämystä. Valkoisen Gran Reservan on kypsyttävä vähintään neljä vuotta, joista vähintään kuusi kuukautta tammessa. Loppu kypsytysajasta tapahtuu pullossa. Pitkä kypsytys tuo viiniin kehittyneitä, kermaisia ja karamellisia vivahteita sekä täyteläisempää rakennetta. Rypäleenä oli Cavasta tuttu 100-prosenttinen Viura (Macabeo).

Riojassa viivyimme vielä toisenkin tovin, sillä ensimmäinen punaviinimme Hacienda Lopez de Haro Reserva 2019 tuli sieltä. Riojan punaviinien Reserva tarkoittaa vähintään 36 kuukauden kokonaiskypsytystä, josta vähintään 12 kuukautta tammessa ja vähintään kuusi kuukautta pullossa. Viinissä oli jo aistittavissa kehittyneisyyttä, kuten kuivattujen hedelmien ja nahan vivahteita sekä maanläheisyyttä. Rypäleinä oli sekoitus Riojalle tyypillisistä kypsän hedelmäisestä ja mausteisesta Tempranillosta ja viiniin syvyyttä ja rakennetta tuovasta Gracianosta.

Terra Altasta, olosuhteista, joissa välimerenilmasto sekoittuu mannermaiseen tuoden kylmiä talvia ja kuumia kesiä, saimme laseihimme illan mehevintä ja hilloisinta viiniä. Mausteisesta Syrahista, pyöreän pehmeästä Garnachasta ja hapokkaasta Carignanista valmistettu Hèrencia Altès l’Estel 2020 oli täyteläinen ja pyöreä makuelämys kypsine punaisine marjoineen ja pehmeine tanniineineen.

Illan lopuksi meidät lennätettiin vielä Kanariansaarille Teneriffan Orotavan laaksoon maistamaan yli satavuotiaiden Listán Negro -köynnösten rypäleistä valmistettua Envínate Mígan 2024 -viiniä. Moniulotteinen ja kehittynyt viini tarjosi mineraalisuutta, punaisia marjoja ja vulkaanisen maaperän vivahteita.

Koko kattaus (ViiniSaaga)
Espanjan Viinialueet (Wine Folly)

Iltaa tyypitti yksimielisyys

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka yksimielinen seurueemme illan aikana oikeastaan oli. Kun viinejä verrattiin keskenään, suosikeiksi eivät nousseet tastingin kalleimmat pullot, joita olivat Riojan Bordón Rioja Gran Reserva “Viña Sole” Blanco 2018 ja Kanariansaarten Envínate Mígan 2024. Ne herättivät kyllä paljon kiinnostusta ja keskustelua.

Illan suosikeiksi nousivat valkoisissa Galician Ribeiron Ramon do Casar Treixadura 2024 ja punaisissa Katalonian Terra Altan Heréncia Altès l’Estel 2020. Molemmat olivat helposti lähestyttäviä, hedelmäisiä ja marjaisia viinejä, joiden seurassa viihtyi vaivattomasti. Ehkä tässä piili myös illan pieni opetus: viinipullon hinta ja se, minkä viinin äärelle oma käsi uudelleen kurkottaa, eivät välttämättä kulje käsi kädessä.

Tastingin kiinnostavimmaksi viiniksi nimeän silti Envínate Mígan 2024:n, illan kalleimman viinin, jonka aromimaailmassa tunnistettiin muun muassa ehtaa lantaa. Kyllä – lantaa. Aluksi tämä rehevän maanläheinen ”navettaviini” nousi suosikiksi vain kahdella jäsenellämme, kun taas muut suhtautuivat siihen vähintäänkin… harkiten. Mutta kun Mígania maistettiin tapasten kanssa, ja ruoan vaikutus viiniin huomattiin, hyväksyviä kommentteja alkoi pikkuhiljaa heltyä myös muilta.

Äkkiä navettaviinistä sukeutuikin aivan salonkikelpoinen!

Palalle painiketta (ViiniSaaga)

Kiitosten myötä kohti seuraavaa tastingia…

Suuri kiitos Juhalle ja Jormalle Munskamme tämän syksyn ensimmäisestä omasta makumatkasta. Kun illan viimeisiä laseja tyhjennettiin ja tapaksista oli jäljellä enää muisto, saattoi vain todeta, että Espanja oli sekä tuoksunut että maistunut Niskalan luokkahuoneessa tänä tiistaisena syyskuun alun iltana.

Jo pitkään toivotut ja nyt toivottavasti perinteeksi muodostuvat suupalat toivat iltaan ja viiniharrastukseen aivan uudenlaista perspektiiviä. Ei sillä, etteikö viini voisi olla nautinto aivan yksinäänkin. Kyllä se voi. Mutta yleensä nautinto vain kasvaa, kun viini löytää rinnalleen ruoan, jonka kanssa se pääsee loistamaan. Viinin ja ruoan liitossa riittää ainakin minulle vielä paljon opittavaa ja juuri siksi sitä onkin niin kiinnostavaa tutkia.

ViiniSaaga jatkuu jälleen lokakuussa seuraavan tastingin jälkeen, joka onkin allekirjoittaneen vastuulla. Tervetuloa silloin Sarin viinimatkalle, jolloin luvassa on jälleen uusi viini- ja suupalakattaus!

ViiniSaaga

Munskan illan tunnelmia (ViiniSaaga)
Juha illan tunnelmissa (ViiniSaaga)
Illan tunnelmia (ViiniSaaga)
Tastingin viinit:
1. Ramon do Casar Treixadura 2024 (Ribeiro, Galicia)
2. Torres Clos Ancestral Forcada Xarel lo Organic 2022 (Penedés, Katalonia)
3. Bordón Rioja Gran Reserva ’Viña Sole” Bianco 2018 (Rioja)
4. Hacienda Lopez de Haro Reserva 2019 (Rioja)
5. Heréncia Altés l’Estel 2020 (Terra Alta, Katalonia)
6. Envínate Mígan 2024 (Kanariansaaret)


Saagailua:
Ruoka ja viini ne yhteen soppii…

Kun ruoassa on…Viinissä toimii…Esimerkiksi
Kevyttä kalaa, salaatteja, kasviksiaraikkaus ja hapokkuusSauvignon Blanc, Riesling, Kevyet roséviinit (Cinsault, Grenache (Garnacha), Pinot Noir)
Rasvaa tai kermaisuuttahapokkuus ja ryhdikkyys; täyteläisyysChardonnay, Chenin Blanc; Viognier
Kanaa tai muuta vaaleaa lihaakeskitäyteläisyys ja kohtuullinen hapokkuusChardonnay, Pinot Noir, Grenache (Garnacha)
Runsasta punaista lihaatanniinit ja täyteläisyysCabernet Sauvignon, Malbec, Syrah (Shiraz)
Tulisuutta ja chiliähedelmäisyys, vähäiset tanniinit ja pieni makeusRiesling, Gewürztraminer, Grenache (Garnacha)
Suolaisuutta, kuten voimakkaita juustojamakeus tai täyteläisyysSauternes, Port, Zinfandel
Makeutta (jälkiruoka)vähintään yhtä paljon makeuttaSauternes, Tokaji, Moscato d’Asti

Muista: Ruoan ja viinin voimakkuuksien kannattaa olla tasapainossa.
Ja yksi klassikko: What grows together, goes together. Saman alueen ruoka ja viini ovat usein luonteva pari.


ViiniSaaga Suunnittelu- ViiniSaaga, toteutus ChatGPT AI
ViiniSaaga
Sari Heikkinen
WSET Level 3 Award in Wines